Historia
MRK sai alkunsa kriisistä
Ajatus monivuotisen rahoituskehyksen perustamisesta syntyi EU:n 1970-luvun lopun ja 1980-luvun budjettikriisistä. Vuosina 1979, 1984, 1985 ja 1987 neuvosto ja Euroopan parlamentti eivät kyenneet ajoissa sopimaan EU:n seuraavan vuoden talousarviosta. Tämä johti hankalan väliaikaisten kahdestoistaosien järjestelmän käyttöön, mikä viivästytti ohjelmien toteuttamista ja maksujen palauttamista jäsenvaltioille.
Tulot vähenevät, menot kasvavat
Yksi EU:n budjettikriisin syistä oli tulojen väheneminen ja menojen kasvaminen. Tulopuolella varsinkin tullien purkaminen johti omien varojen määrän vähenemiseen. Toisaalta maatalouden markkinapolitiikasta tuli yhä kalliimpaa, uusia politiikkoja (kuten yhteistä kalastuspolitiikkaa) alettiin harjoittaa ja yhteisöön liittyi uusia jäseniä (Kreikka 1981, Espanja ja Portugali 1986).
MRK:n onnistuminen
Tuloja yritettiin mukauttaa menoihin lähinnä keräämällä ylimääräisiä omia varoja ja rajoittamalla menoja, mutta se ei riittänyt. Vasta ensimmäisen monivuotisen rahoituskehyksen hyväksyminen (Delors I -paketti 1988–1992) loi edellytykset toimivalle talousarviomenettelylle.
Kaksi uutta piirrettä
Tähän päästiin
- vahvistamalla oikeudellisesti sitovat menokatot ja
- luomalla uusi omien varojen laji: bruttokansantuotteeseen (BKT) perustuva jäsenvaltioiden maksuosuus, joka tasapainotti menotarpeita omien varojen enimmäismäärän sisällä.
Väliaikaisia kahdestoistaosia koskevaa järjestelyä sovellettiin viimeisen kerran vuonna 1988, joka oli Delors I MRK:n ensimmäinen vuosi. Sen jälkeen on sovittu kolmesta monivuotisesta rahoituskehyksestä, joista jokainen on kattanut seitsemän vuoden jakson.
Aikajana
|
1 Tammikuu 1988
Delors I -paketti keskittyi sisämarkkinoiden toteuttamiseen
Eurooppa-neuvosto, Bryssel 11.–13.2.1988
|
|
|
31 Joulukuu 1992
|
1 Tammikuu 1993
Delors II -paketti (1993–1999) keskittyi sosiaali- ja koheesiopolitiikkaan sekä euron käyttöönoton valmisteluun.
Eurooppa-neuvosto, Edinburgh 12.12.1992
|
|
1 Tammikuu 2000
Kolmas MRK, Agenda 2000 (2000–2006) suunniteltiin valmistelemaan laajentumista
Eurooppa-neuvosto, Berliini 25.3.1999
|
31 Joulukuu 1999
|
|
31 Joulukuu 2006
|
1 Tammikuu 2007
Vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen painopisteitä olivat kestävä kasvu ja kilpailukyky
Eurooppa-neuvosto, Bryssel 16.12.2005
|
|
|
31 Joulukuu 2013
|
|
|
|
|
Omat varat: suurimmat muutokset
Koska Euroopan unionilla ei saa olla alijäämää, sen on ehdottomasti saatava rahoitusta. Tulolajeissa on ajan kuluessa tapahtunut huomattavia muutoksia. Alkuvaiheessaan vuodesta 1958 alkaen Euroopan talousyhteisöä rahoitettiin lähes yksinomaan jäsenvaltioiden maksuilla. Vuonna 1970 nämä maksuosuudet korvattiin asteittain omilla varoilla, jotka koostuivat pelkästään tulleista ja sokerimaksuista (nk. perinteiset omat varat). Vuodesta 1975 alkaen lisättiin arvonlisäveroon (alv) perustuvat omat varat..
Paine kasvaa
Järjestelmään alkoi kohdistua lisääntyvää painetta 1980-luvulla. Varsinkin tullien purkaminen johti omien varojen tuottojen vähenemiseen, eikä niillä kyetty kattamaan kasvavia menoja. Ensimmäisen monivuotisen rahoituskehyksen tullessa voimaan vuonna 1988 luotiin uusi omien varojen laji: bruttokansantuotteeseen (BKT) ja myöhemmin bruttokansantuloon (BKTL) perustuva jäsenvaltioiden maksuosuus. Tällä omien varojen lajilla oli tarkoitus tasapainottaa menotarpeita omien varojen enimmäismäärän sisällä.
Jäsenmaksut ja korjaukset
Nykyään jäsenvaltioiden BKTL:oon perustuvat kansalliset maksut edustavat noin 75:tä prosenttia EU:n tuloista, kun taas perinteiset omat varat muodostavat niistä noin 13 prosenttia ja alv-perusteiset 11 prosenttia. Jäljelle jäävä noin 1 prosentti saadaan muista tuloista, joita ovat esim. kilpailuoikeutta rikkoville yrityksille määrätyt sakot. Vuosien kuluessa omia varoja koskeviin säännöksiin on tehty yhä useampia korjauksia joidenkin jäsenvaltioiden talousarvion epätasapainon korvaamiseksi..